Ja päivä päivän jälkeen... Kävelen, istun, kävelen, nukun. Tämä toimii hyvin - pelkään vain että pääni on kohta yhtä kuollut kuin sydämenikin. Kauanko jaksan olla ajattelematta. En enää kauaa, ja Sinäkin kierrät minua kuin haaskaa ja potkit jalkojani saadaksesi minut liikkumaan.

En tiedä, milloin uskallan raottaa ikkunaa jälleen. Tiedän sen tapahtuvan pian, sillä salaa haluan taas herätä. Ei vielä. Mutta pian.

Ja seuraava kerta ilman turvaköyttä!